Tekoälyagentista on tulossa ratkaisu ongelmaan, jota yrityksessä ei ole vielä edes ehditty määritellä.
Kun teknologia kehittyy nopeasti, yritysten on luonnollista kiinnostua uusista mahdollisuuksista. Nyt puhutaan erityisen paljon tekoälyagenteista, jotka voivat käyttää työkaluja, käsitellä tietoa ja tehdä erilaisia tehtäviä itsenäisesti. Monessa organisaatiossa onkin herännyt ajatus, että pitäisi rakentaa oma agentti mahdollisimman nopeasti. Siinä innostuksessa unohtuu kuitenkin helposti yksi aika perustavanlaatuinen kysymys. Mitä agentin pitäisi saada aikaan?
Ajatellaan yritystä, jossa kuukausiraportin kokoaminen vie usealta ihmiseltä huomattavasti aikaa. Raportin tietoja kerätään eri järjestelmistä, tarkistetaan Excelissä ja siirretään lopuksi esitysmateriaaliin. Ensimmäinen ajatus saattaa olla rakentaa tekoälyagentti hoitamaan koko prosessin automaattisesti. Ennen siihen ryhtymistä olisi kuitenkin järkevää selvittää, miksi raportointi on niin työlästä. Onko tieto hajallaan, puuttuuko järjestelmistä integraatioita vai joudutaanko samoja asioita tarkistamaan jatkuvasti käsin?
Jos ongelma on siinä, että kahden järjestelmän välillä ei kulje tieto, tavallinen integraatio voi olla kaikkein järkevin ratkaisu. Jos puolestaan raportin tekeminen edellyttää hajanaisen tiedon tulkintaa, poikkeamien tunnistamista ja johtopäätösten muodostamista, tekoälystä voi olla huomattavasti enemmän hyötyä. Ja jos tehtäväkokonaisuus sisältää useita toisistaan riippuvia työvaiheita, joiden eteneminen edellyttää tilanteen arviointia, agentti saattaa hyvinkin olla oikea ratkaisu.
Minusta tätä eroa pitäisi korostaa nykyistä enemmän. Kaikkea automatisoitavaa ei kannata toteuttaa tekoälyagentilla, eikä jokainen tekoälyä hyödyntävä ratkaisu tarvitse itsenäisesti toimivaa agenttia. Jos yksinkertainen sääntöpohjainen automaatio hoitaa tehtävän luotettavasti, sen korvaaminen monimutkaisemmalla ratkaisulla voi lähinnä lisätä kustannuksia ja ylläpidon tarvetta. Teknologinen näyttävyys on aika huono peruste tehdä liiketoiminnallisia päätöksiä.
Agenttien kohdalla pitää lisäksi ymmärtää tehtävän rajat. Mitä tietoja ratkaisu tarvitsee, missä järjestelmissä sen pitää toimia ja millaisia päätöksiä se saa tehdä itsenäisesti? Jos agentti tekee virheen, miten se havaitaan ja kuka korjaa tilanteen? Nämä kysymykset voivat tuntua tylsiltä verrattuna agentin rakentamiseen, mutta juuri niihin vastaaminen ratkaisee usein, onko lopputulos oikeasti käyttökelpoinen.
Itse aloittaisin työnkulun kuvaamisesta aivan tavallisella kielellä. Mitä ihminen tekee ensimmäiseksi, mitä sen jälkeen tapahtuu ja missä kohdissa tarvitaan asiantuntijan harkintaa? Kun kokonaisuus on ymmärretty, voidaan tunnistaa ne tehtävät, joissa tekoälystä syntyy todellista hyötyä. Osa kannattaa automatisoida kokonaan, osa antaa tekoälyn valmisteltavaksi ja osa jättää edelleen ihmisen vastuulle.
Tekoälyagentit ovat aidosti kiinnostava teknologinen kehitysaskel. Niiden avulla voidaan rakentaa toimintatapoja, jotka vielä vähän aikaa sitten olisivat vaatineet paljon enemmän ihmistyötä tai monimutkaista ohjelmistokehitystä. Mutta juuri siksi olisi tärkeää säilyttää maltti ja ymmärtää, mitä ollaan tekemässä.
Ennen seuraavan agenttiprojektin käynnistämistä kysyisin siis yhden asian. Jos meillä ei olisi käytössämme tekoälyä lainkaan, mikä tässä työssä olisi kaikkein tärkein ongelma ratkaista?
Vastaus saattaa kertoa agentin tarpeesta enemmän kuin mikään teknologiaesittely.