Suomalaisissa yrityksissä saattaa pian olla enemmän onnistuneita tekoälydemoja kuin oikeasti toimivia tekoälyratkaisuja.
Viime vuosina tekoälyn ympärille on syntynyt valtava määrä kokeiluja, joissa teknologialle annetaan jokin kiinnostava tehtävä ja katsotaan, kuinka hyvin se siitä suoriutuu. Tulokset ovat usein vaikuttavia. Tekoäly kirjoittaa raportin, analysoi dokumentin tai automatisoi yksittäisen työvaiheen tavalla, joka vielä vähän aikaa sitten tuntui mahdottomalta. Projektiryhmä innostuu, johto saa esittelyn ja kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tässä on valtavasti potentiaalia.
Sitten tapahtuu jotakin erikoista. Ei yhtään mitään.
Kokeilun jälkeen palataan vanhoihin työkaluihin ja toimintatapoihin. Ratkaisua ei oteta laajemmin käyttöön, jatkokehitykselle ei löydy omistajaa ja muutaman kuukauden kuluttua koko kokeilu on jo unohtunut. Jäljelle jää ehkä näyttävä PowerPoint-esitys ja joukko ihmisiä, joiden mielestä tekoälyllä pitäisi ehdottomasti tehdä jotakin. Tämä on melkoinen saavutus tilanteessa, jossa yritys on juuri käyttänyt aikaa ja rahaa osoittaakseen teknologian toimivuuden.
Ongelma liittyy usein siihen, mitä kokeilulla yritettiin alun perin todistaa. Tekninen onnistuminen kertoo, että jokin asia on mahdollista tehdä tekoälyn avulla. Se ei vielä kerro, kannattaako työvaihe muuttaa, miten ratkaisu liittyy muihin järjestelmiin tai kuka vastaa siitä, että kokonaisuus toimii myös ensi kuussa. Esittelytilanteessa kaikki saattaa näyttää suoraviivaiselta, mutta todellisessa työympäristössä mukaan tulevat käyttöoikeudet, tiedon laatu, poikkeustilanteet, ylläpito ja ihmisten osaaminen.
Minusta tekoälykokeilu pitäisi suunnitella jo alusta alkaen niin, että sen jälkeen voidaan tehdä liiketoiminnallinen päätös. Mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa? Kenen työ muuttuu ja millä tavalla? Mistä tiedämme, että ratkaisu parantaa jotakin olennaista? Ja jos kokeilu onnistuu, mitä vaaditaan sen siirtämiseksi osaksi normaalia toimintaa? Näihin kysymyksiin kannattaa vastata ennen ensimmäistäkään näyttävää demoa.
Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisesta kokeilusta pitäisi rakentaa raskas kehityshanke. Päinvastoin, tekoälyn kanssa kannattaa kokeilla nopeasti ja joskus aivan ennakkoluulottomasti. Mutta kokeilemisen tarkoitus pitäisi ymmärtää. Osa kokeiluista on oppimista varten, osa uuden mahdollisuuden tunnistamista ja osa konkreettisen liiketoimintaongelman ratkaisemista. Kun tarkoitus on selvä, myös onnistumisen arviointi muuttuu järkevämmäksi.
Tekoälystä syntyy tällä hetkellä valtavasti teknologista innostusta. Se on hieno asia, mutta yrityksen kilpailukyky ei parane sillä, että ihmiset osaavat esitellä toisilleen yhä vakuuttavampia tekoälyratkaisuja. Kilpailukyky paranee silloin, kun jotakin olennaista saadaan oikeasti muutettua.
Onnistuneesta demosta kannattaa iloita. Mutta seuraavaksi pitäisi kysyä, kuka aikoo käyttää ratkaisua maanantaiaamuna ja mitä hänen työssään tapahtuu sen ansiosta eri tavalla.