Tekoälystä puhutaan nyt kilpailuetuna, vaikka suurin osa yrityksistä käyttää täsmälleen samoja teknologioita.
Markkinoille tulee jatkuvasti uusia malleja, työkaluja ja sovelluksia, jotka pystyvät tekemään yhä vaikuttavampia asioita. Yritykset vertailevat ominaisuuksia, hankkivat lisenssejä ja kouluttavat henkilöstöään käyttämään uusimpia ratkaisuja. Kehitys on nopeaa ja sen mukana pysyminen tuntuu välillä lähes mahdottomalta. Mutta jos kilpailijasi voi hankkia saman teknologian ensi viikolla, kuinka kestävää kilpailuetua sen käyttämisestä oikeastaan syntyy?
Minusta huomattavasti kiinnostavampi kysymys liittyy organisaation kykyyn oppia ja muuttaa toimintaansa. Kaksi saman alan yritystä voi ottaa käyttöön täsmälleen saman tekoälyratkaisun ja päätyä silti hyvin erilaisiin tuloksiin. Toisessa työkalua käytetään lähinnä sähköpostien kirjoittamiseen ja satunnaiseen tiedonhakuun. Toisessa sen ympärille aletaan rakentaa uusia työnkulkuja, kehittää palveluita ja muuttaa ihmisten välistä työnjakoa. Teknologia on sama, mutta organisaatioiden toimintatavat kehittyvät aivan eri suuntiin.
Tämä ero syntyy pitkälti siitä, miten yrityksessä suhtaudutaan oppimiseen. Saavatko ihmiset käyttää työaikaa uusien toimintatapojen kokeilemiseen? Jaetaanko onnistumisia ja epäonnistumisia avoimesti? Pystyykö organisaatio tekemään päätöksiä nopeasti silloin, kun jokin vanha käytäntö ei enää ole järkevä? Jos jokainen muutos vaatii kuukausien hyväksymiskierroksen ja uuden kokeilun käynnistäminen tuntuu ylimääräiseltä riskiltä, kehittyneen teknologian mahdollisuudet jäävät väistämättä rajallisiksi.
Oppimiskykyä ei kuitenkaan pidä sekoittaa jatkuvaan kouluttamiseen. Yritys voi järjestää valtavan määrän tekoälykoulutuksia ilman, että mikään sen toiminnassa muuttuu. Todellinen oppiminen näkyy siinä, että ihmiset käyttävät uutta osaamistaan, arvioivat kokemuksiaan ja muuttavat tekemistään havaintojen perusteella. Tämä edellyttää myös johtamiselta valmiutta kyseenalaistaa aikaisempia ratkaisuja.
Tekoäly tekee oppimiskyvystä erityisen tärkeää siksi, että teknologia kehittyy poikkeuksellisen nopeasti. Tämän päivän parhaat toimintatavat voivat näyttää vuoden kuluttua hyvin erilaisilta. Yritys ei voi rakentaa koko tulevaisuuttaan yhden ohjelmiston, mallin tai ominaisuuden varaan. Sen sijaan se voi rakentaa organisaation, joka kykenee omaksumaan uusia mahdollisuuksia jatkuvasti ja soveltamaan niitä omaan liiketoimintaansa.
Tässä on mielestäni myös suomalaisille yrityksille kiinnostava mahdollisuus. Meillä on paljon vahvaa toimialaosaamista, korkeatasoista koulutusta ja kykyä ratkaista monimutkaisia ongelmia. Jos pystymme yhdistämään tämän osaamisen rohkeaan kokeilemiseen ja uuden oppimiseen, tekoälystä voi syntyä huomattavasti enemmän arvoa kuin pelkistä teknologiahankinnoista voisi päätellä.
Teknologinen etumatka voi kadota nopeasti. Organisaation kyky oppia, soveltaa ja uudistaa omaa toimintaansa rakentuu hitaammin, mutta sitä on myös huomattavasti vaikeampi kopioida.
Siksi minä sijoittaisin tekoälystrategiassa vähintään yhtä paljon huomiota ihmisten ja organisaation oppimiskykyyn kuin itse teknologiaan. Siellä saattaa piillä koko kilpailuedun kestävin osa.